(Julkaistu 31.3.2012)
Maaliskuun 29. päivän yleislakko Espanjan valtiossa on ollut edelliskertoja onnistuneempi. Niin Andalusiassa, Galiciassa kuin Valenciassakin nähtiin ennätyssuuri osanottajamäärä ja baskialueilla lakko sulki suuret kaupungit totutun tehokkaasti. Barcelonassa ja Kataloniassa osanottajien lukumäärä nousi myös hieman, mutta sitäkin tärkeämpi seikka oli lakon luonne, jota voisi kuvailla 24:n tunnin luokkasodaksi. Barcelonan tapahtumista on vaikea kirjoittaa kattavaa artikkelia, mutta tässä eräitä tapahtumia ja omakohtaisia kokemuksia.
Barcelonan yleislakon organisointi näytti tällä kertaa hyvin erilaiselta kuin viime kerralla, syyskuussa 2010. Tällöin anarkistiliikkeen tavoite oli vallata itselleen päämaja, joka perustettiin Banesto-pankin hylättyyn rakennukseeen Placa Catalunyalla. Tämä mahdollisti useiden suurten aktioiden suunnittelun ja liikkumisen suuremmissa ryhmissä lakkopäivänä. Samoin kommunikointi eri kaupungiosien lakkovartioiden välillä oli huomattavasti helpompaa. Nyt organisaatio oli entistä hajautetumpaa ja maaliskuun 29. olikin hyvä esimerkki siitä miten lukemattomat pienryhmät organisoituivat omissa kaupunginosissaan, lähiöissään, kouluissaan ja kaveripiireissään. Lopputulos oli jotain johon edes ihmiset jotka olivat mukana aktioiden organisoinnissa eivät uskoneet. Pienet nopeasti liikkuvat ryhmät toivat keskustan ja lähialueet täysin pysähdyksiin jo puoleen päivään mennessä ja pian sen jälkeen alkoivat myös taukoamattomat hyökkäykset pääoman ja valtion symboleja vastaan.
Yleislakko-aktiot alkoivat tietysti jo kellon lyötyä kaksitoista ja lakkopäivän alettua. Yön aikana poltettiin useita barrikadeja joka puolella kaupunkia sekä baareja suljettiin. Aamulla kaupunginosien lakkovartiot lähtivät liikkeelle kello 7 alkaen. Kello 7.30 löydettiin jälleen yhden eliittikoulun ulkopuolelta pommi, tällä kertaa kuitenkin vain jäljitelmä. Kello 8 alkoivat lakkovartiot sulkea kauppojen ovia jotka pyrkivät rikkomaan lakkoa. Santsin kaupunginosassa liikkellä oli jopa 400 ihmistä ja he onnistuivat sulkemaan kaikki alueen liikkeet, vähän myöhemmin sytytettiin tuleen alueen McDonalds ja hakattiin yksi sankari. Erään kiinteistöfirman edustajan kerrotaan hyökänneen lakkovartiossa olleiden kimppuun metallitangon kanssa. Gracian kaupunginosassa paloivat barrikaadit lähes koko 24:n tunnin ajan ja miltei kaikki liiketilat suljettiin. Clotissa pankkeja sabotoitiin ja teitä blokattiin palavilla barrikaadeilla. Reformistiliitto CCOO:n lakkovartiossa ollutta henkilöä puukotettiin luksus-hotellin johtajan toimesta.
Keskipäivällä alkavaksi suunniteltu “Piquet Central”, joka syyskuussa 2010 oli massiivinen 8000:n ihmisen mielenosoitus, oli myös tällä kertaa hyvin erilainen. Kaupunginosien lakkovartioiden saavuttua paikalle, ei liikkeelle lähdetty isona ihmismassana, vaan pienet samanhenkiset ryhmät lähtivät eri suuntiin muutamien satojen joukkoina. Jardinets de Gracialla muutaman sadan anarkistin sabotoi Deutsche Bankin tilat ja hyökkäsi jopa muutaman työntekijän kimppuun heidän juostessa ulos rakennuksesta. Vähän myöhemmin pankki sytytettiin tuleen, mutta palo saatiin nopeasti hallintaan. Tämän jälkeen hyökättiin BBVA-pankkia vastaan Carrer Balmesilla sen jälkeen kun sen työntekijät erehtyivät näyttelemään keskisormea kolmannen kerroksen ikkunasta, saaden peräänsä maalipommeja, pulloja, kiviä ja metalliputkia ja kadoten nopeasti sisätiloihin. Pankki tuhottiin täysin sen katutasosta. Tämä herätti ihmiset ja nopeasti tilanne muuttui ihmisten blokatessa lähikadut palavilla roskiksilla ja hyökäten useiden lähipankkien kimppuun. Katukiviä kaivettiin ylös ja ihmiset aseistautuvat. Tätä kesti noin tunnin, joukon kulkiessa pitkin katuja blokaten ne perässään. Tämä taktiikka hidasti Mossos d’Esquadran ensimmäistä hyökkäystä heidän yrittäen iskeä joukon häntäpäähän. Ihmiset pakenivat takaisin Jardinets de Gracialle, johon Mossot hieman myöhemmin hyökkäsivät ampuen kumiluoteja joka suuntaan ja hakaten kaikkia ketkä osuivat heidän eteensä. Suurin osa anarkisteista vetäytyi pienille sivukujille ja Gracian kaupunginosaan jossa kadut barrikoitiin ja useita barrikaadeja sytytettiin tuleen. Ketään ei onnistuttu ottamaan kiinni. Tämän jälkeen tilanne rauhoittui hieman pariksi tunniksi mutta pieniä yhteenottoja oli jatkuvasti. Aina Eixamplen kaupunginosaan saakka kaikki pankit olivat tukotusten peitossa ja roska-astiat tukkivat kadut tai paloivat, lähettäen paksun savuverhon kaupungin ylle.
Kello 16.30 anarkosyndikalistinen CNT ja sen “light” versio CGT olivat aloittelemassa muutaman muun pienen syndikaatin kanssa mielenosoitusta. Noin 7000 ihmistä oli paikalla. Mielenosoituksen päästyä lähelle Placa Catalunyaa noin kello 18.00, oli paikalla jo satoja tuhansia ihmisiä. Jonkin aikaa tilanne vaikutti jopa epäilyttävän rauhalliselta, mutta sitten alkoivat sireenit jälleen kuulua Mossojen saapuessa suurella joukolla Placa Urquinaonan suunnalta. Ihmiset muodostivat spontaanisti ihmisketjun blokatakseen heidän saapumisensa aukiolle, osan barrikoidessa kadun roskasäiliöillä. Hetkeä myöhemmin Mossot avasivat tulen ensin kumiluodein ja sitten – ensimmäistä kertaa demokratisoidun fasismin aikana – ampuen kyynelkaasukranaatteja keskelle satojen tuhansien ihmisten kokoontumista. Tämä käynnisti tapahtumaketjun joka saatiin hallintaan vasta puolilta öin, jolloin ihmiset viimein poistuivat kaduilta lakkopäivän ollessa ohi, mutta sitä edeltävät tunnit olivat täyttä kaupunkisotaa. Ihmiset pakottivat Mossot perääntymään kauemmaksi Placa Catalunyalta kivisateen säestämänä, mutta lisäjoukkojen saapuessa Mossot pääsivät viimein aukiolle ja hakkasivat ihmisiä surutta. Suurin osa aukiolla olleista olivat 15-M liikkeen aktivisteja jotka eivät ottaneet osaa hyökkäyksiin poliisia vastaan. Tässä vaiheessa mellakointi oli levinnyt jo noin kilometrin alueelle Placa Catalunyan ympärillä ja taisteluita nähtiin Placa Universitatilla ja Placa Urquinaonalla, jossa anarkistien ja useiden siirtolaistaustaisten nuorten ryhmät taistelivat kivin, pulloin ja maalipommein kumiluoteja ampuvia Mossoja vastaan, polttaen myös Starbucks-kahvilan.
Maaliskuun 30. päivä Katalonian hallituksen sisäasiainministeri Felip Puig kommentoi päivän tapahtumia sanoen että "Barcelonassa on jo yli 2000:n radikaalin joukko, joista 300-400 ovat militantin anarkismin asiantuntijoita". Hän myös totesi että maaliskuun 29. oli kuin "katutaistelun oppitunti". Viimeisen vuoden aikana Puig on antanut poliisille uusia vapauksia, parantanut heidän varustustaan ja viimeksi laadittiin naamioitumisen kieltävä laki, joka koskee vain Barcelonan kaupunkia. Puig ei selvästikään ole oppinut häntä edeltäneiltä päättäjiltä, jotka ovat pyrkineet murskaamaan kaupungin suuren anarkisti-libertaariliikkeen repression avulla. Poikkeuksetta suurimmat kansannousut ovat "Pommien kaupungissa" tapahtuneet juuri vastaavanlaisissa olosuhteissa ja ne tulevat epäilemättä jatkumaan myös tulevaisuudessa. Myöskään Madridissa istuvan keskushallinnon notkahtaminen jälleen kerran oikealle ei varmastikaan tule rauhoittamaan Barcelonan kaupunkia, puhumattakaan sosiaalisista ja taloudellisista leikkauksista.
Loppuun vielä muutamia tilastoja Yleislakosta. Tilastot kertovat että 82% maan työväestöstä otti osaa lakkoon. Teollisuuden alalla 97% oli lakossa. Koko valtion alueella loukkaantuneita oli 116, joista poliiseja 70. Barcelonassa loukkaantuneita 80 joista poliiseja 40 ja ainakin viisi vakavasti. Kiinniottoja Barcelonassa noin 50. Barcelonassa ihmisiä oli kadulla yli puoli miljoonaa, sama luku esiintyy ensimmäisissä arvioissa mellakoiden ja sabotaasion tuottamista vahingoista (560 000). Samoin kerrotaan 300:n roskiksen menneen savuna ilmaan.
Seuraavaksi Barcelonassa alkaa vapun työläisjuhlan suunnittelu, josta odotetaan yleislakon jälkeen erittäin mielenkiintoista.
Päätän artikkelin erään porvarimedian otsikkoon Barcelonan yleislakosta – se totesi yksinkertaisesti: “Com sempre”, kuten aina.
