Kannabiksen viihdekäyttöä ollaan laillistamassa ympäri maailmaa. Harva tietää että moni Euroopankin maa on kaikessa hiljaisuudessa laillistanut – tavalla tai toisella – myös viihdekäytön ja hypännyt suoraan “lääkekäyttö-kysymyksen” yli, joka edelleen jakaa mielipiteitä esimerkiksi Yhdysvalloissa ja on monien mielestä vienyt keskustelua pois siltä tasolta, jolla sen tulisi olla eli sen täydellisessä laillistamisessa. Tietenkin valtion ja isojen yritysten rooli on ja tulee olemaan suurin ja tärkein kysymys koko laillistamisprosessissa ja esimerkiksi Philip Morris tupakkayhtiö on jo ilmaissut mielenkiintonsa myös kannabistuotteiden valmistamisessa. Tehdään pieni katsaus muutaman maan tilanteeseen kannabiskeskustelussa ja vilkaistaan kasvin historiaa. Varoitus! Tämä artikkeli on kirjoitettu erittäin pilvessä!
Espanjassa Andalusian paikallishallitus teki vuonna 2006 aloitteen niin sanottujen “Kannabis-klubien” (Englanniksi “Cannabis Consumers’ Club”) perustamisesta, joiden jäsenten tiedot arkistoitaisiin, mutta hommaa pyörittäisivät NGO:t ja paikallishallitus olisi vastuussa klubien valvonnasta. Esityksessä painotettiin sitä että vaikka ihmisten nimet rekisteriin lisättäisiin, poistaisi klubit kuitenkin pidemmällä aikavälillä ennakkoluuloja niiden asiakkaita kohtaan ja tietenkin kannabistuotteiden virallinen “hyväksyntä” hallitukselta muuttaisi pikkuhiljaa asenteita. Samalla kirjattaisiin ylös yksittäisten asiakkaiden ostamat määrät, jotta käytön keskiarvo voitaisiin laskea. Nämä klubit ovat ensiaskel, joka kuitenkin menee heti pidemmälle kuin monien maiden “lääkekannabis-keskustelut”, jotka mielestäni ovat myös hieman ärsyttäviä juuri siitä syystä, että kasvin lääketietelliset ja ravitsevat edut ollaan tunnettu jopa paljon pidempään kuin sen päihdyttävät vaikutukset. Jälkiä kannabiksesta valmistetuista voiteista ja muista lääkkeistä ollaan löydetty jopa 6000 vuoden takaa Kiinasta, jossa sen siemeniä käytettiin myös ruoan valmistuksessa ja hamppua vaatteiden valmistuksessa, kun taas (eräät) ensimmäiset päihdekäyttöön viittavat löydöt ovat Antiikin Kreikan Herodotoksen tarinoista Skyyteistä ja Egyptistä Faarao Tuthmosis III:n ajalta (1479–1425 eaa.). Ramses II:n muumiosta ja kymmenistä muista löydettiin jälkiä kannabiksen siitepölystä (pollen). Espanjassa hashista ollaan poltettu vähintään 700 – luvulta lähtien Maurien tuotua sen Iberian niemimaalle. Joka tapauksessa se että klubit ovat auki juuri kaikille kannabiksen käyttäjille – olipa se lääkkeksi ruokahalun puutteeseen, migreeniin tai South Park–maratoonia varten – on jo iso askel oikeaan suuntaan.
Barcelonassa on tällä hetkellä noin 200 klubia. Baskimaassa niitä on toiseksi eniten ja pelkästään Bilbaossa, joka on tunnettu “hitsauskaupunki”, on noin 80 klubia. Barcelonassa ollaan viimeisen vuoden aikana suljettu jopa kolmannes klubeista, mutta ne suljettiin käytännön syistä, kuten tarvittavan ilmastoinnin puuttumisen takia ym. Espanjassa sallittiin myös kotikasvatus, sillä huumekauppa ei rehota vain Espanjan alueella, vaan maa on myös tärkein reitti muualle Eurooppaan saapuville huumeille, etenkin kokaiinille. Kokaiinin käyttö Espanjassa on kolminkertaistunut vuosien 1996 – 2006 välillä. Hallitus sallii kolmen kannabiskasvin kasvattamisen per henkilö. Tämä on osoittautunut loistavaksi käytännöksi etenkin squattaajille, sillä vallatuissa taloissa asuu usein kymmenenkin ihmistä, jolloin kasvien määrä myös kasvaa nopeasti kymmeniin! Halutessaan voi siis tähdätä täyteen omaehtoisuuteen ja kasvattaa itse kasvinsa, puhumattakaan sen taloudellisista hyödyistä, sillä klubeilla hinnat grammaa kohti ovat noin 5 – 10 euroa ja “icelator” ja “bubble bag” hashikset, öljyt ym. nousevat jopa 30 euroon grammalta. Klubeihin liittyminen ei Espanjassa vaadi maan kansalaisuutta, joten “Marijuana-turismi” tulee varmasti auttamaan myös taistelussa talouskriisiä vastaan. Rasqueran kylä Kataloniassa maksoi jo velkansa kasvattamalla kannabista alueen klubeille ja on onnistunut nousemaan taloudellisesta ahdingosta.
Myös Belgiassa – joka on elänyt vuosikymmeniä naapurimaa Hollannin päihdepoliittisten kokeilujen rinnalla – ollaan viimeinkin virallisesti hyväksytty kannabistuotteet, jotka etenkin EU:n perustamisen jälkeen ovat kulkeneet rajan yli siihen tahtiin, ettei niiden pysäyttämiseen enää ole ollut resursseja. Belgia valitsi myös linjakseen klubien perustamisen ja ensimmäinen oli “Tire Ton Plant”, joka avattiin Brysseliin vuonna 2005, jolloin tehtiin ehdotus 3 gramman ja yhden kannabiskasvin sallimiseksi omaan käyttöön. Tätä seurasi vielä oikeusjuttuja, mutta 26.2.2010 Anversissa kumottiin klubin jäseniä vastaan annetut tuomiot.
Yhdysvalloissa laillistamisprosessi on täydessä käynnissä ja marraskuussa kolme uutta osavaltiota laillisti myös kannabiksen viihdekäytön, ne olivat Washington D.C, Alaska ja Oregon. Washingtonin osavaltio ja Colorado olivat jo laillistaneet viihdekäytön tämän vuoden alussa, kun taas kaikkien odottama Kalifornia on siirtänyt äänestyksen vähintään ensi vuodelle tai jopa 2016 vuoteen asti. Lääkekäyttö on jo sallittu Kaliforniassa, missä asukkaat ovat avoimesti uhmanneet pelkän lääkekäytön sallimista ja jopa paikallislehtien sivuilta voi löytää lääkäreiden ilmoituksia, jotka “erikoistuvat” lääkekannabikseen, toisin sanoen kirjoittavat reseptin kaikille jotka sen haluavat. Useat julkisuuden henkilöt ovat tukeneet prosessia ja jopa Barack Obama on ilmoittanut jättävänsä asian osavaltioiden päätettäväksi. Obama myös kertoi haastattelussa että “Olen polttanut ja, toisin kuin Bill Clinton, vedin myös henkeen koska, tiedäthän, niin siinä kuuluu tehdä”. Entinen presidentti Bill Clinton väitti aikoinaan, jäätyään kiinni polttamisesta collegessa, ottaneensa vain “poskareita”.
Historian varrella tunnettuja hiisailijoita ovat olleet mm. Victor Hugo, Alexander Dumas, Charles Baudelaire, Gerard de Nerval ja tohtori Jacques-Joseph Moreau, jotka kuuluivat kaikki vuoden 1844 paikkeilla avattuun “Club des Hashischins” klubiin Pariisissa. Nimi tarkoittaa “hashiksen syöjien klubi” – joka tähän aikaan oli erittäin elitistinen älykköjen kerho, jonka avulla haettiin lähinnä inspiraatiota kirjoittamiseen ja jauhettiin samalla politiikasta ja kulttuurista.
Vuonna 1821 Thomas de Quinceyn “Confessions of an english opium eater” ilmestyi Ranskassa ja sen käänsi Alfred de Musset, joka oopiumin lisäksi oli kiinnostunut myös hashiksesta.
Nykyään tunnettujen polttelijoiden lista alkaa olla jo liian pitkä, mutta tässä muutama Yhdysvaltojen laillistamisprosessiin osaa ottanut ja muita: Harrison Ford, Woody Harrelson, Dave Chappelle, Rosario Dawson, Ryan Gosling, Jack Nicholson, Morgan Freeman, Willie Nelson, Lindsay Lohan, Justin Timberlake, Reese Witherspoon, Cameron Diaz, Rihanna, Brad Pitt, Johnny Depp, Quentin Tarantino, Amy Poehler, Aubrey Plaza, Zach Galifianakis… Arnold Schwarzeneggerin tiedetään hiisailleen tasaisesti 80-luvulla äijän vielä bodatessa elääkseen. Philip Seymour Hoffman ja Robin Williams – kaksi loistavaa näyttelijää – polttelivat myös, mutta heidät vei hautaan heroiini ja muut “kuoleman huumeet”, kuten sanottiin aikoinaan esimerkiksi Mustien Panttereiden poliittisessa ohjelmassa. “Elämän huumeisiin” kuuluivat kannabis, psykedeeliset sienet, LSD ja peyote.
Koska olen pilvessä ja oletan ainakin suuren osan lukijoista olevan myös, jatkan tarinointia seuraavassa osassa, ettei lukeminen tuntuisi liian työläältä. Ensi kerralla katsomme miten tilanne kehittyy Ranskassa, jonne Pohjois-Afrikan siirtolaiset toivat hashista jo satoja vuosia sitten ja jatkamme hieman historian tarkastelua. Pohdimme myös enemmän valtion roolia tulevissa laillistamisprosesseissa. Siihen asti, pitäkää piiput kuumina!
“I do not only think that weed should be legalized, I think it should be mandatory. I am a hardliner.”
– Koomikko Bill Hicks
