(Julkaistu syksyllä 2009 takku.net sivustolla kahdessa osassa)
Tämä artikkeli on kooste Amadeu Casellasin antamista harvoista haastatteluista sekä muista artikkeleista, joita miehestä on kirjoitettu. Yritän parhaani mukaan tarjota suomea puhuville tovereille edes jonkinlaisen kuvan siitä, millaisia vaiheita Casellasin mielenkiintoiseen elämään on mahtunut. Omasta aikataulustani johtuen toimitan artikkelin kahdessa osassa. Tässä ensimmäisessä käydään nopeasti läpi 70-80 lukujen tapahtumia ja seuraavassa käsitellään lähinnä Amadeun vankiloissa viettämää aikaa.
Vuonna 1973 Amadeu löysi anarkismin työskennellessään tehtaassa vain 14-vuotiaana. “Näin itse työnantajien ja työläisten välisen epätasa-arvon. Tunsin joitain ihmisiä CNT:stä ja aloin jakaa lentolehtisiä ihmisille. Pidin moottoripyöräni satulalaukussa lentolehtisiä sekä tiedotteita radikaalien ryhmien tapaamisista.”
Amadeu tuli vakuuttuneeksi aseellisen taistelun välttämättömyydestä, mutta uskoi, että pelkästään aseilla ei saavuteta mitään. Tarvittiin myös materiaalia kansan sivistämiseksi ja vallankumouksellisen ajattelun herättämiseksi.
Vuonna 1976 Amadeu ryösti ensimmäisen pankkinsa (Banco Mercantil de Manresa). “Se oli miltei ensimmäinen rikokseni, joten olin erittäin hermostunut. Mutta lopulta kaikki meni hyvin, paikallinen poliisi ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta ja saatoimme juosta ulos pankista huputettuina ja aseet kädessä.” Seuraavien kahden ja puolen vuoden aikana Amadeu otti osaa jopa yli viidenkymmenen pankin ryöstämiseen. “Otimme takaisin sen, minkä pankit olivat meiltä vieneet. En kadu hetkeäkään, ainoastaan sitä, ettemme vieneet heiltä enempää.” Ryöstöjen saalis oli kaksi miljoonaa pesetaa.
Toinen miljoonista lahjoitettiin anarkisti-liikkeelle ja toinen kanavoitiin anonyymeina lahjoituksina taloudellisissa vaikeuksissa oleville perheille. Tämän seurauksena lehdistö alkoi nimittää häntä “Espanjan Robin Hoodiksi”, kun taas poliisi alkoi käyttää hänestä nimitystä “Dandy” eli keikari, johtuen hänen tyylikkäistä vaatteista ja siitä, että Amadeu jakoi pankissa työskenneille vartijoille jopa viisi tuhatta pesetaa korvauksena heille aiheuttamastaan pelosta.
“Pidimme hauskaa ja elimme hyvin. Minun työni oli suunnitella ryöstöt ja olin myös vastuussa aseiden jemmaamisesta ja kunnossa pitämisestä.” Heillä oli pistooleja, kiväärejä ja rutkasti ammuksia, jotka kaikki oli hankittu “mustasta pörssistä”
He saivat apua myös Terra Lliure-järjestoltä (aseistettu Katalonian itsenäisyyttä ajanut järjestö toimi vuosina 1978-1995) sekä GRAPO:lta (Grupos de Resistencia Antifascista Primero de Octubre, marxilais-leninistinen aseistettu järjestö 1975-2007). He jakoivat Terra Lliuren näkemyksen Katalonian itsenäisyydestä sekä tukivat republikaanista Espanjaa (tällä yleensä viitataan 30-luvun republikaanien libertaarisiin näkemyksiin. Suom.huom). GRAPO:n kanssa he jakoivat näkemyksen taistelusta kapitalistista järjestelmää vastaan. Heillä oli myös ystäviä ETA:ssa mutta he näkivät baskien taistelun muuttuneen yhä absurdimmaksi, eivätkä nähneet loppua konfliktille.
Vuoden 1979 malli
Vuonna 1979 Espanjan valtio otti kovan linjan poliittisten “ääri-ryhmien” osalta. “He halusivat tehdä vankiloista poliittisten vankien gallerian,” sanoo Amadeu.”Osastolla kaksi, vasemmistolaiset poliittiset vangit! Kontakteja CNT:hen ETA:an ja Terra Lliureen, he muodostivat yhden ryppään. Ja viimeisellä osastolla vangit Guerrilleros de Cristo Rey:sta (äärioikeistolainen ryhmä, joka tappoi kymmeniä vasemmistossa toimineita ihmisiä noin vuosien 1975-1981 välisenä aikana) ja muista oikeistoryhmistä!”
Amadeun onnistui pakoilla kolmen vuoden ajan, aina vuoteen 1981, jolloin hän kuitenkin päätti palata ryöstöpuuhiin. “Päätin tehdä paluun, koska uskoin entistä vahvemmin aseelliseen taisteluun.” Poliisi oli kuitenkin perillä Amadeun liikkeistä, pidätti hänet ja tuomitsi kahdeksaksi vuodeksi vankilaan. Ei mennyt kauaa, kun hän aloitti ensimmäisen nälkälakkonsa. Vuosi oli 1982 ja PSOE (Partido Socialista Obrero Español) oli juuri saavuttanut voiton vaaleissa. “Meitä oli 2000 vankia nälkälakossa, koska halusimme saavuttaa edes jonkinlaiset ihmisoikeudet.” Tämän taistelun surkea lopputulos oli omiaan radikalisoimaan Amadeuta entisestään, ja kun hän lopulta vapautui vankilasta vuonna 1985, oli hän enstistä vakuuttuneempi aseellisen taistelun välttämättömyydestä. “Olin ottanut mukaani vankilasta paljon vihaa ja turhautuneisuutta.”
Vankilat Ja Byrokratia
Amadeun turhautuneisuus johtui tällöin vankilajärjestelmän sisällä työskentelevien virkamiesten välinpitämättömyydestä, ja hänen itsensä kohdalla, joutumisesta takaisin vankilaan vuonna 1986 suorittamaan 30 vuoden tuomiota. Amadeun oli vaikea uskoa vapautuvansa enää koskaan, joten hän alkoi pidentää nälkälakkojaan, yksi niistä kesti 74 päivää. “Vankilaviranomaiset ovat sairaita ihmisiä – sanon tämän elettyäni heidän kanssaan 25 vuotta – eivät kaikki, mutta todella monet heistä. Voit käydä psykiatrilla vain, jos varmistat etteivät sinulle määrätyt työt viivästy. Heillä on paljon valtaa, eikä kukaan uskalla tehdä heistä rikosilmoitusta. Heidän roolinsa psykopaattien luomisessa vankiloiden sisällä on valtava. On selvää, että monet toverit eivät usko vankien oikeuksiin, eivätkä omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa. Siksi meillä on edessämme pitkä taistelu. Ensimmäiseksi meidän on tehtävä kantamme selväksi byrokraateille ja toiseksi suojella toivonsa menettäneitä tovereita, samalla kenties tartuttaen heihin uskon yksilön kykyyn vaikuttaa asioihin. On monia virkamiehiä, jotka nauttivat ihmisten rankaisemisesta,” Amadeu vakuuttaa. “Ja monet myös tukevat kuolemanrangaistusta sekä ihailevat amerikkalaista vankilajärjestelmää. Näitä ihmisiä löytyy Quatre Caminsista, Can Briansista, la Modelosta ja Lleidasta.”
Osa 2:
Casellas on elämänsä aikana ehtinyt istua kaikissa Katalonian vankiloissa. Yhteensä hän on istunut 26:ssa eri vankilassa. Katalonian vankiloista pahimmaksi hän nimeää Can Briansin vankilan Barcelonan ulkopuolella. “Siellä näin eniten kidutusta,” Amadeu sanoo, mutta lisää että fyysinen kidutus on vähentynyt. “80-luku oli raakaa aikaa. Näin vartijoiden ottavan osaa seksuaalisiin orgioihin, joissa he nöyryyttivät vankeja, hakkasivat heidät ja jättivät heidät kuolemaan. Nykyään pahoinpitelyt eivät ole yhtä yleisiä, mutta kukaan ei voi kiistää, etteikö psykologinen kidutus olisi lisääntynyt.
Casellas on elämänsä aikana ehtinyt istua kaikissa Katalonian vankiloissa. Yhteensä hän on istunut 26:ssa eri vankilassa. Katalonian vankiloista pahimmaksi hän nimeää Can Briansin vankilan Barcelonan ulkopuolella. “Siellä näin eniten kidutusta,” Amadeu sanoo, mutta lisää että fyysinen kidutus on vähentynyt. “80-luku oli raakaa aikaa. Näin vartijoiden ottavan osaa seksuaalisiin orgioihin, joissa he nöyryyttivät vankeja, hakkasivat heidät ja jättivät heidät kuolemaan. Nykyään pahoinpitelyt eivät ole yhtä yleisiä, mutta kukaan ei voi kiistää, etteikö psykologinen kidutus olisi lisääntynyt. Postisi katoavat, oikeutesi puhelimeen evätään ja vieraille kerrotaan sinun sairastuneen, eikä sinua voida päästää ulos osastolta. Ja asioiden käsittelyä hidastaa aina pohjaton byrokratia! Jos kyseenalaistat asioita, sinut voidaan myös pistää selliin ihmisten kanssa, joiden kanssa sinulla tulee olemaan ongelmia. Sitten sinut yksinkertaisesti eristetään.”
Can Brians oli Amadeun osoite heinäkuun 11. 2002 lähtien tasan vuoden ajan. “Se oli epäoikeudenmukaista aikaa. Minut pistettiin sinne, koska he eivät halunneet minun pääsevän vankilan pihalle. He eivät halunneet minun puhuvan muille vangeille ja kyselevän miksi he hyväksyivät nykyisen tilanteen. Tein tilanteesta virallisen valituksen, joka lähetettiin Barcelonaan, mutta sai n odotella vastausta koko vuoden ajan eristyssellissä.”
Eristyksessä hänellä oli oikeus viiteen kirjaan, korvalappustereoihin, kahteen piirrustuslehtiöön, kenkiin ja kahdeksan minuutin ulkoiluun kerran kahdessa viikossa. “Kaikki eivät kestä tätä ja tekevät usein itsemurhan.”
Jotkut yrittävät jaksaa huumeiden avulla. Katalonian vankiloissa kaikkea on saatavilla. Voit ostaa kaikkea matkapuhelimesta heroiiniannokseen, viskipullo maksaa noin 90 euroa. Huumeita käytetään niin selleissä kuin vankilan pihallakin. “Huumeet ovat täysin hyväksyttyjä,” Amadeu vahvistaa. “Porrot (spliffit) palavat aina pihalla. Vartijat eivät puutu asiaan. Paikassa jossa on tuhansia vankeja, heitä on helpompi valvoa jos he ovat huumattuna. Tappeluita ja mellakoita on vähemmän. Marijuana rentouttaa, mutta tarjolla on myös laillinen huume, jonka vaikutukset ovat aivan toista luokkaa. Metadonia jaetaan vankiloissa heroiiniriippuvaisille, mutta annosta kasvatetaan siihen pisteeseen asti, että vangista ei jää jäljelle kuin zombi. Kenelläkään ei tunnu olevan ongelmaa sen kanssa, että vankilaviranomaiset saavat huumata vankeja.” Casellas uskoo että tämä kaikki tehdään yhteistyössä sosiaaliviranomaisten kanssa, jotka vääristelevät vankiloita koskevien tutkimusten tuloksia leimaten miltei kaikki vangit huumeidenkäyttäjiksi.
Amadeu ei ole koskaan kokeillut huumeita. Hän tyytyy korvalappustereoihinsa. “Ne ovat todella tarpeen vankilassa. Sinulla ei juurikaan yksityisyyttä kun asut 10:n neliömetrin sellissä kuuden ihmisen kanssa ja sinulla on vain pönttö ja lavuaari.”
Amadeu Casellasin maine tunnetaan vankiloissa ympäri Kataloniaa. Gironan vankilan johtaja Jordi Solé ja vankilapalveluista vastaava PP:n (Partido Popular, konservatiivinen oikeistopuolue) jäsen Miguel Ángel Fuentes tuntevat myös itse miehen maineen takana. Jotkut heidän entisistä alaisistaan ovat myöhemmin puhuneet Amadeun puolesta. “Hänellä on todella kova maine,” sanoo entinen vartija. “Hän on yksi eniten tämän vankilahallinnon takia kärsinyt ihminen,” vahvistaa yksi Fuentesin entisistä konsulteista. He todistivat Amadeun viimeisintä nälkälakkoa. “Hänet oli määrä vapauttaa kuun lopussa vuoden kestäneen hyvän käytöksen takia. Lisäksi Espanjan laki edellyttää, että tuomiot käsitellään kuuden kuukauden välein.” Kun vastausta Amadeun vaatimuksiin ei tullut aloitti hän jälleen yhden nälkälakon, joka kesti 100 päivää ja päättyi 23.10.2009. Hänen vapauttamisensa tulee tapahtumaan viimeistään 26.8.2011 jolloin tulee kuluneeksi 32 vuotta siitä, kun hän ensimmäisen kerran astui la Modelon vankilaan. Toivottavasti emme joudu odottamaan niin pitkään.
