Kannabiksen ympärille on luonnollisesti syntynyt useita myyttejä ja legendoja vuosituhansien saatossa. Yksi näistä, joka on edelleen elossa, on legenda Hassan Bin Sabbahista (1050 – 1124) ja hänen Fedayeen (uskolliset) sotureista, joista myöhemmin alettiin käyttää nimitystä “Hashasheen” hashiksen syöjät. Väitetään että sanan “assassin” (salamurhaaja) juuret ovat juuri näissä tarinoissa sotureista, jotka legendan mukaan taistelivat isäntänsä puolesta hatsipäissään, tavoitteena paratiisi ja sylin täydeltä neitsyitä. Kuitenkin legendan takana tuntuu olevan paljon monimutkaisempi tarina.
Hassan Bin Sabbahin valtakunta sijaitsi nykyisen Iranin alueella Elburs-vuorilla. Bin Sabbah perusti oman armeijan taistellakseen Turkin Seldzukkeja vastaan. Sanotaan, että Alamutin linnoitukseen Bin Sabbah loi maanpäällisen paratiisin, jossa nuoret naiset viihdyttivät Fedayeeneja ja – legendan mukaan – hashis paloi jatkuvasti. Kuitenkin ajatus siitä, että hashista käytettäisiin rohkeutta antamaan taistelussa tuntuu melko kaukaa haetulta, sen vaikutus on suurelle osalle ihmisiä melko pitkälti päinvastainen. Itse epäilen että taisteluun lähtiessä ovat lääkkeet olleet jotain ihan muuta esim. alkoholi, oopiumi, psykedeelit tai niiden kaikkien yhdistelmä, mutta hashiksen käyttö Alamutin maanpäällisessä paratiisissa on todennäköisesti tapahtunut sotureiden palattua taistelusta ja nauttiessaan paratiisin iloista. Tulee myös muistaa että Alamutin linnoitus valloitettiin loppujen lopuksi ja – kuten aina – voittajat kirjoittivat historian. Näin ollen Hassan Bin Sabbahin tarinaa ollaan vuosien saatossa paisuteltu ja muuteltu.
BBC:n tuottama dokumentti muutaman vuoden takaa haastatteli Elburs-vuorten asukkaita ja kysyi heidän mielipidettään Bin Sabbahin legendasta. Heidän vastauksensa oli miltei aina sama. “Hassan Bin Sabbah oli uskonnollinen johtaja, mies johon kaikki luottivat, ei mikään hullu kiihkoilija!” Alueen asukkaiden mielestä neitsyet ja legenda maanpäällisestä paratiisista ovat kaikki olleet turkkilaisten keksintöjä. Kuitenkaan hashiksen käyttöä ja muiden “tajuntaa laajentavien” päihteiden käyttöä he eivät kieltäneet, ne kuuluvat edelleen esimerkiksi Sufilaisten rituaaleihin joiden avulla pyritään pääsemään lähemmäs Jumalaa. Vaikka Hassan Bin Sabbahin legenda ollaankin kyseenalaistettu useaan otteeseen, ovat nykyiset hashiksen polttajat ottaneet sen omakseen ja esimerkiksi Hollannissa voi ostaa “King Hassan” hashista, joka on nimetty miehen mukaan.
Ranskassa lait huumeita ja niiden salakuljettamista vastaan ovat olleet yksiä Euroopan rankimpia ja kannabiksen salakuljettamisesta ollaan langetettu 10 vuoden tuomioita ja kasvatuksesta jopa 30 vuoden. Hashis on kuitenkin ollut ranskalaisten kaupunkien kaduilla satoja vuosia, sen saavuttua Pohjois-Afrikkalaisten siirtolaisten mukana. Pohjois-Afrikkaan kannabis saapui 600-luvulla islamin leviämisen myötä ja esimerkiksi Marokon Berberit sanovat, että sen esitteli marokkolaisille profeetta Suleiman, joka “osasi puhua eläimille”. Vuoden 2014 alussa Ranskan hallitus teki ensimmäisen, hyvin pienen askeleen kohti laillistamista kun se laillisti Sativexin. Sativex on Briteissä valmistettava lääkekannabis-suihke, jolla hoidetaan erilaisia vaivoja lasten epilepsiasta MS-tautiin ja kipulääkkeenä syöpäpotilaille. Se on laillinen jo 17 Euroopan maassa.
Ranskan kovan linjan ovat nyt haastamassa samat “Cannabis Consumers’ Clubit” kuin Espanjassakin ja tänä vuonna myös Ranskassa ensimmäiset klubit avasivat ovensa, samalla periaatteella, paikallishallitusten valvomina. On mielenkiintoista nähdä mihin tämä johtaa Euroopan maissa, sillä Yhdysvalloissa juuri osavaltioiden ja keskushallinnon välit ovat olleet koetuksella laillistamisprosessin alettua. Esimerkiksi Kaliforniassa FBI:n agentit ovat ratsanneet lääkekannabista myyviä tiloja, vaikka ne ovatkin osavaltion päätöksien mukaan laillisia. Ranskan tai Espanjan kaltaisissa maissa voidaan hyvinkin nähdä samanlaisia tilanteita sillä näkemykset esimerkiksi kannabiksesta vaihtelevat huomattavasti eri alueilla. Barcelonan kaupunginhallitus oli ensimmäinen joka vastusti Partido Popularin ehdotusta klubien sulkemisesta osana suunniteltua rikoslain reformia ja ilmoitti hyvin selvästi ettei klubien sulkeminen ole enää vaihtoehto. Tämän jälkeen ehdotus haudattiin. Ranskassa kannabikseen liittyy edelleen vanhoja hyvin rasistisia ennakkoluuloja, mutta nuorison parissa sitä poltetaan kenties eniten koko EU:ssa ja vuonna 2010 13,400 000 ranskalaista sanoi polttaneensa kannabista. Päivittäisiä käyttäjiä epäillään olevan noin 1,400 000.
Ranskan ongelmana ovat osittain erittäin vanhentuneet ennakkoluulot kannabiksesta. Aina 1950-1960 luvuille asti oli hashiksen polttaminen lähinnä intellektuellien ja siirtolaisten juttu, vaikka sillä oli myös jonkun verran polttajia näiden ryhmien ulkopuolella, johtuen 1800-luvun lopun sotaretkistä Egyptiin, jossa useat sotilaat tutustuivat kasviin ja toivat hashista mukanaan kun kotiutuskäsky kävi. Sota oli syynä myös sen ilmestymiseen Ranskan kaduille 1950-luvulla, kun Vietnamista palaavat sotilaat hoivasivat sillä itseään kärsittyään nöyryyttävän tappion “Indokiinassa” ja koko maan huomatessa imperiumin alkaneen luhistua. 1960-luku toi kannabiksen kaikkialle ja sen esiinmarssi osaksi pop-kulttuuria oli niin voimakas, ettei se sen jälkeen ole enää kadonnut. Uusia kovia huumeita tulee ja menee, mutta kannabis pysyy. Sen tuhansien vuosien historia on vielä monille hämärän peitossa, mutta aina löytyy ihmisiä, jotka taistelevat pitääkseen sen hengissä. Ja jotka mielellään avaavat tuota historiaa piipullisen ääressä.
Stoners of the world unite!
“I’d always done a lot of sniffing glue as a kid. I was very interested in glue, and then I went to lager and speed, and I drifted into heroin because as a kid growing up everybody told me, ‘don’t smoke marijuana, it will kill you.”
-Irvine Welsh, kirjailija
