(julkaistu 16.2.2012 takku.net sivustolla)
Päivitetty 17.2.
Comayaguan vankilassa syttynyt tulipalo, keskisessä Hondurasissa, on jälleen yksi tapaus listaan tuhoisista vankilapaloista Etelä – ja Väli-Amerikan maissa. Joulukuun alussa 2010 Chilen San Miguelin vankilassa, pääkaupunki Santiagon lähellä, tulipalo tappoi 81 vankia ja nyt Comayaguan vankilapalossa kuolleita on ainakin 377. Tapauksissa on useita samankaltaisuuksia: molemmissa vankiloissa kapasiteetti vankien määrästä oltiin ylitetty ja molemmissa tapauksissa tulipalon puhjettua vartijat suuntasivat kohti ulko-ovia, jättäen vangit palamaan hengiltä.
Comayaguan vankilassa istui yli 850 vankia. Määrä ylittää vankilan virallisen kapasiteetin 212,5 prosentilla. Ilmiö on tuttu joka ikisestä Latinalaisen Amerikan maassa. Uusia vankiloita rakennetaan jatkuvasti kyseisissä maissa, mutta ns. Amerikkalainen malli – viitaten Amerikan Yhdysvaltoihin – on viime vuosina keskittynyt rakennuttamaan korkean turvatason vankiloita, jotka ovat erittäin kalliita eivätkä siten riitä ratkaisemaan vankiloiden ylikansoitukseen liittyvää ongelmaa. Nämä eri turvatasoihin ja selliosastoihin jaetut kompleksit ollaan nähty enemmänkin työkaluina vankien yhä suurempaan eristämiseen ja mahdollisen yhtenäisen vastarinnan kukistamiseen. Sen sijaan suurin osa vangeista – esimerkiksi pikkurikoksista, kuten varkauksista ja muista “omaisuusrikoksista” tuomitut – lähetetään yleensä vanhoihin, rapistuneisiin ja ylikansoitettuihin pääoman keskitysleireihin.
Myös Hondurasissa presidentti Porfirio Lobo lupaili viime vuonna ottaa käsittelyyn kysymyksen vankiloiden ylikansoituksesta ja niiden “modernisoimisesta”.
Comayaguan tragedia
Samankaltaisuudet vuoden 2010 Chilessä tapahtuneen massateurastuksen kanssa eivät lopu tähän. Tiedot Comayaguan vankilasta kertovat että kun tulipalo puhkesi vanginvartijat “eivät löytäneet avaimia” avatakseen kaikki selliosastot. Näin ollen suuri osa vangeista kuoli selleihinsä “kaltereita halaten”. Jotkut vangeista pääsivat yhdelle vankilan pihoista ja selvisivät näin hengissä, mutta monilla oli ollut luunmurtumia kasissä, jaloissa sekä selässä heidän jouduttua hyppäämään alas selliosastoiden ylemmistä kerroksista. Vuoden 2010 tragediassa chileläiset vanginvartijat jättivät myös useat vangit selleihinsä ja siirtyivät itse ampumaan kyynelkaasua vankilalle kokoontuneita perheenomaisia kohti.
Tulipalo oli tämänhetkisten tietojen mukaan alkanut eräiden vankien protestista, jossa he olivat sytyttäneet patjansa tuleen. Mutta vankien kertomukset sanovat että vanginvartijat eivät tehneet mitään palon sammuttamiseksi ja kun se levisi rakenteisiin ja eristyksiin levisi se nopeasti, muuttuen hallitsemattomaksi.
Victor Sevilla, yksi vangeista, kertoi että hän oli herännyt toveriensa huutoihin, mutta että kukaan ei avannut sellien ovia heille. Heidän sellinsä katto oli tehty puusta ja sinkistä, ja vain rikkomalla sen onnistui Victorin ja hänen sellitovereidensa päästä pakenemaan. Kuitenkin heidän päästyä vankilan katolle alkoivat vartijat tulittaa heitä kohti. Myöhemmin vartijat sanoivat heidän luulleen että osa vangeista yritti paeta. Vartijat myös pysyivät tällä kannalla antaessaan myöhemmin haastatteluja valtamedioille. Useat vankien omaiset ovat sanoneet että jotkut vartijoista olivat selvästi ampuneet tappaakseen.
Kertomukset keskiviikon tapahtumista kertovat myös että vanginvartijat ampuivat kohti satoja omaisia kyynelkaasukraanaatein ja jopa varoituslaukauksia ilmaan kayttäen kovia luoteja. Jälleen kerran on pakko esittää kysymys kuinka monta vankia oltaisiin voitua pelastaa jos vartijat olisivat keskittyneet pelastustoimiin sen sijaan että hyökkäävät surevia ja ymmärrettävästi järkyttyneitä omaisia vastaan?
Surullisinta Hondurasin tapahtumissa on se että siinä ei ole mitään erikoista, pelkästään Hondurasissa on tapahtunut viimeisen parin vuoden aikana kolme vastaavaa tapausta, jossa kymmenet vangit ovat kuolleet ylikansoitetuissa vankiloissa tapahtuneissa tulipaloissa.
Solidaarisuutta omaisille!
Alas vankiloiden muurit!
