Caradura's Lounge If you ain't feelin' this I don't even know what's wrong with you!

Kello kuudesta alkaen tänä aamuna (28.10.) Mossos d’Esquadran Brigada Movilin poliisit ovat ratsanneet tiloja Barcelonassa ja Manresassa (Katalonia). Ratsioita ja kiinniottoja on nähty ainakin Santsin kaupunginosassa, jossa ratsattiin anarkistien “Ateneu Llibertari de Sants” tila, sekä Graciassa, Clotissa (sosiaalikeskus “La Revoltosa”) ja Sant Andreussa. Poliisi sanoo ratsoiden liittyvän “Operaatio Pandoraan”, joka alkoi 16. joulukuuta 2014, jolloin 11 anarkistia pidätettiin ja myöhemmin laskettiin ehdonalaiseen vapauteen odottamaan oikeudenkäyntiä. Tällä hetkellä poliisi on vahvistanut pidättäneensä yhdeksän ihmistä ja sanoo etsineensä “dokumentteja liittyen anarkistiseen terrorismiin” ja syyttää pidätettyjä GAC (Grupos Anarquistas Coordinados) ryhmän jäsenyydestä. Yksi pidätetyistä on asianajaja. Poliisi on myös hyökännyt noin 30 ihmisen kimppuun Santsissa, jotka ovat olleet paikalla osoittamassa solidaarisuuttaan pidätetyille.

Barcelonassa, Madridissa ja Manresassa järjestetään mielenosoituksia tänään, alkaen kello 20.00 paikallista aikaa pidätettyjen tueksi.

Samaan aikaan Madridissa, erikoistuomioistuin Audiencia Nacional, joka aikoinaan korvasi Francon perustaman “Tribunal del Orden Publicon”, päätti jatkaa kahden chileläisen anarkistin, Monica Caballero ja Francisco Solar, ennaltaehkäisevää vankeutta. Espanjan lainsäädäntö sanoo, että ihmistä voi pitää kaksi vuotta vankeudessa ilman tuomiota, mutta sitä voidaan jatkaa toisella kahdella vuodella “poikkeuksellisissa tilanteissa”. Näin ollen toverit, jotka pidätettiin 13.11.2013 jatkavat epätietoisuudessa lusimista, ilman tuomiota, syytettyinä vain poliittisista näkemyksistään.

Tätä on espanjalainen oikeus.

Solidaarisuutta pidätetyille! Voimia Monicalle ja Franciscolle!

On kulunut lähes kaksi vuotta siitä kun Espanjan terrorismin vastaiset poliisijoukot pidättivät viisi anarkistia El Carmelin kaupunginosassa, Barcelonassa. Kaksi Chilen kansalaista, Monica Caballero Sepulveda sekä Francisco Solar Dominguez, ovat olleet pidätettyinä ennaltaehkäisevässä vankeudessa kyseisestä päivästä lähtien. Päivä oli marraskuun 13. 2013. Nyt tovereille on viimein määrätty oikeuskäsittely, mutta se ei tarkoita että mikään tulee välttämättä muuttumaan. Etenkin väitettyjä baskiterroristeja varten muokattu terrorismin vastainen lainsäädäntö Espanjassa sallii ennaltaehkäisevän vankeuden jatkamisen jopa kahdella vuodella.

Tämän kahden vuoden aikana olemme nähneet valtion käyttävän kaikki temppunsa murtaakseen tovereiden vastarinnan. Postin sensurointi, eristäminen, jatkuvat siirrot eri vankiloihin (espanjaksi “dispersion”) ja loppujen lopuksi, useiden heitä tukeneiden tovereiden pidättäminen kahden poliisioperaation – Pandora ja Piñata – aikana. Toverit ovat kuitenkin pitäneet päänsä pystyssä ja ottaneet kantaa keskusteluun vallankumouksellisita strategioista vangittujen kapinallisten kohdalla.

Monicaa ja Franciscoa syytetään iskuista, joista vastuun otti ryhmä nimeltä “comando insurreccionalista Mateo Moral FAI-FRI” ja sen iskut kohdistuivat katolista kirkkoa ja sen edustajia vastaan. Kuitenkin myöhemmin poliisi on pidättänyt ihmisiä myös syytettyinä toisen ryhmän “Grupos Anarquistas Coordinados” (GAC) jäsenyydestä. GAC:n nimissä ei kuitenkaan olla tehty yhtään sabotaasi-iskua, vaan ryhmä on toiminut täysin avoimesti ja julkaissut kirjan nimeltä “Contra la Democracia”, joka on kritiikki kapitalismista ja nationalismista.

Jos Monica ja Francisco tuomitaan, on tuomion pituus vähintään kuusi vuotta, mikäli terrorismisyytteet pysyvät voimassa. Mikäli syyttäjä pyytää lykkäystä ja sitä saa, voidaan siis oikeudenkäyntiä joutua odottamaan toiset kaksi vuotta. Koko tapaus on selvä kosto niin Chilen kuin Espanjankin valtioiden osalta, sillä Monica ja Francisco ovat olleet ennenkin syytettyjen penkillä, vuonna 2010 alkaneen “Caso Bombas” tapauksen aikana, kun 14 anarkistia pidätettiin Santiago de Chilessä ja Valparaisossa, syytettyinä noin 30 pommi-iskusta. Tapauksesta tuli maan historian pisin oikeudenkäynti, joka kaatui lopulta todisteiden puutteseen ja ristiriitaisiin todistuksiin poliisin ja heidän palkkaamien vasikoiden kohdalla.

Monican ja Franciscon oikeudenkäynti alkaa tiistaina 27.10. Audiencia Nacionalin tiloissa Madridissa. Tiistaille ollaan jo järjestämässä kokoontumista istunnon aikana ja jos toverit tuomitaan edelleen ennaltaehkäisevään vankeuteen, on illalla luvassa mielenosoitus Plaza Tirso de Molinalla kello 20.00 paikallista aikaa.

Vapaus Monicalle ja Franciscolle ja kaikille anarkistivangeille!
Loppu “Ley Mordazalle” ja lavastuksille!

(julkaistu 12.4.2015)

Marco Camenisch, vuoristolainen, anarkisti, sabotööri. Vanki Sveitsissä vuodesta 2002. Marcon tarina on esimerkki kaikille kapinallisille ja kymmenien kaltereiden takana vietettyjen vuosien jälkeen, Marco on edelleen aktiivinen kaikissa vankien taisteluissa. Hän syntyi vuonna 1952 Sveitsissä ja vetäytyi jo nuorena vuoristoon elämään yksinkertaista elämää ja 1970-luvulla hän liittyi ydinvoiman vastaisiin taisteluihin. Vuonna 1980 Camenisch ja muita kapinallisia tuomittiin ensimmäisen kerran vankilaan, Marcolle langetettiin 10 vuoden tuomio sabotaasista “Nordostschweizer Kraftwerken” yhtiötä vastaan, Bad Ragazin alueella Sveitsissä.

Joulukuussa 1981 Marco ja viisi kapinallista karkasivat Regensdorfin vankilasta Zurichin lähellä, jota seurasi tulitaistelu vartijoiden kanssa. Yksi vartija kuoli myöhemmin saatuaan osuman luodista, toinen loukkaantui kriittisesti, mutta selvisi hengissä. Camenisch on aina sanonut ettei ollut paikalla kun vartija ammuttiin, mutta hänet tuomittiin siitä. Pakonsa jälkeen Marco vietti 10 vuotta “maan alla” Sveitsissä ja myöhemmin Italiassa, etenkin Carraran vuoristossa.

Vuonna 1989 Sveitsin poliisi ja mediat julistivat Marcon syylliseksi Kurt Moserin, sveitsiläisen rajapoliisin, taposta ja “Blik” sanomalehti julkaisi kuvan Marcosta. Tapauksen tärkein todistaja myönsi kuitenkin myöhemmin ettei ollut nähnyt Marcoa paikalla, vaan itse asiassa ainoastaan kuullut aseen laukeamisen.

Pidätys Italiassa

Marco oli piileskellyt onnistuneesti miltei vuosikymmenen, käyttäen nimeä “Martino” aina pidätykseensä asti. Marraskuussa 1989 Carabinierit pysäyttivät hänet yhdessä Giancarlo Sergianpietrin kanssa Cinquale di Montignosossa. Seurasi tulitaistelu ja sen seurauksena Marco haavoittui jalkoihinsa. Hänen hallustaan löydettiin kaksi asetta ja kuusi “melupommia”. Marco kuljetettiin Pisan kaupunkiin, jossa hän vietti seuraavat kuusi kuukautta ja sen jälkeen hänet siirrettiin San Vittoren vankilaan, Milanossa. Italian oikeuslaitos tuomitsi Marcon 12 vuoden vankeuteen. Hän tulisi viettämään yhdeksän vuotta eristyksessä Novaran vankilassa.

Siirto Sveitsiin

Huhtikuussa 2002 Marco siirrettiin Sveitsiin Pfäffikonin vankilaan, lähelle Zurichia. Tammikuussa 2003, nälkälakon jälkeen, hänet siirrettiin toiseen vankilaan, Marcon protestoitua huonoja olosuhteitaan. Kesäkuussa 2004 hänet tuomittiin 17 vuodeksi Kurt Moserin murhasta. Myöhemmin, Marraskuussa 2006 Korkein Oikeus kumosi tämän päätöksen, sillä Marcon kaksi tuomiota ylitti 20 vuoden rajan, joka on Sveitsissä maksimituomio. Maaliskuun 13. päivä, tuomio pudotettiin kahdeksaan vuoteen.

Marco on ollut koko vankeutensa ajan aktiivinen vankien taisteluissa ja siksi jopa hänen vankeutensa aikana häntä on syytetty muun muassa FAI:n (Federazione Anarchici Informale) jäsenyydestä. Hän on jo suorittanut yli kaksi kolmannesta tuomiostaan, joka on Sveitsin lain mukaan tarpeeksi vangin laskemiseksi ehdonalaiseen vapauteen. “Oikeuslaitos” on kuitenkin toistuvasti hylännyt Marcon vaatimukset ehdonalaisesta. Viimeksi 3. Joulukuuta 2014 Lausannen oikeuslaitos vahvisti vuotta aikaisemmin tehdyn negatiivisen päätöksen ja Marco jatkaa elämäänsä vangittuna.

On aika vapauttaa Marco! Kutsumme tovereita iskemään Sveitsin valtiota vastaan ja vaatimaan toverimme välitöntä vapauttamista! On selvää että valtio haluaa tappaa toverimme vankiloissaan, kuten näemme esimerkiksi Mumia Abu-Jamalin kohdalla, jota Yhdysvaltain hallitus pitää vankina, jopa kun hänen terveytensä alkaa pettää. Espanjassa lukuisat baskivangit kuolevat vankiloissa sairauksiin, koska Espanjan hallitus “ei neuvottele terroristien kanssa”. Vankilat ovat keskitysleirejä niille jotka kieltäytyvät polvistumasta auktoriteettien edessä.

Marco Camenisch on elävä esimerkki taipumattomuudesta ja kapinasta.

Eläköön anarkia!

Espanjan vankilajärjestelmä on yleisesti nähty yhtenä EU-maiden rankimmista, johtuen vankien eristämisestä määrittämättömiksi ajoiksi, sekä avointen elinkautisrangaistuksien langettamisesta etenkin poliittisista rikoksista tuomituille. Niin sanotun “Amerikkalaisen mallin” mukaisesti Espanjan valtio on rakennuttanut uusia, isompia ja paremmin valvottuja vankiloita ympäri maata ja samalla vankien määrä on noussut vuoden 1990 jälkeen puolella (1990: 33 035 vankia, 2009: 74 464 vankia). Samoin uusien vankiloiden tarkoituksena on ollut hajauttaa kapinoivat vangit eri puolille Espanjaa ja vaikeuttaa vankien organisoitumista.

Samalla kun vankien lukumäärä on noussut, on se synnyttänyt uusia mahdollisuuksia yrityksille. Vankilat ovat helppo tapa hankkia minimipalkalla rehkiviä työläisiä, joiden mahdollisuudet järjestäytymiseen ovat periaatteessa olemattomat (tosin he ovat myös ihmisiä joilla ei ole mitään menetettävää ja näin ollen myös potentiaalisesti erittäin vaarallisia). Lista vangeista hyötyvistä yrityksistä Espanjassa ei ole mitenkään yllättävä, vaan se koostuu lähinnä yrityksistä joiden historia on hyvin vahvasti kytköksissä työläisten oikeuksien romuttamiseen ja sortavien hallitusten tukemiseen muissa maissa. Samoin vankilateollisuuden ympärille muodostunut rakennusteollisuus ja vankiloissa tarvittavat palvelut ollaan siirretty yritysten hoidettavaksi, joiden historia on täynnä hämäräperäisiä diilejä sekä törkeitä väärinkäytöksiä, korruptiota, skandaaleja ja keinottelua.

Tässä muutama esimerkki:

Banco Santander: Espanjan suurin pankki. Kaikki vankiloiden sisälle siirrettävä raha kulkee Santanderin kautta. Vankeja varten ollaan perustettu erityistilejä joiden korot juoksevat mitään vastaavia korkeampina. Samoin Santander auttaa rahoittamaan vankiloita Latinalaisen Amerikan maissa kuten Chilessä, Kolumbiassa ja Meksikossa.

Telefonica: Vuonna 1924 perustettu yritys on yksi maailman suurimmista telekommunikaatio-fimoista ja vuonna 2005 se esitteli uuden mallin vankiloiden ja niissä tapahtuvan telekommunikaatioliikenteen hallinnoimiseksi. Tämän jälkeen se on ollut monopoliasemassa ja tällä hetkellä vankien tekemistä puheluista velotetaan reilusti enemmän kuin muurien ulkopuolella tehdyistä.

FCC (Fomento de Construcciones y Contratas): Rakennusfirma joka on vastuussa useiden vankiloiden rakennuttamisesta, viimeisimpänä Zabaijan vankila, jonne on muun muassa sijoitettu useita poliittisesti aktiivisia baskivankeja.

SIEP (Sociedad Estatal de Infraestructuras y Equipamientos Penitenciarios): Vahvasti sisäministeriöön kytköksissä oleva yritys joka valmistaa ja toimittaa vankiloissa käytettävää laitteistoa.

PLEITTAC Electronics: Sähkö – ja turvallisuusalan yritys joka tarjoaa palveluita myös telekommunikaation alalla ja paloturvallisuusasioissa.

IBERDROLA: Yksi neljästä maailman suurimmasta sähköyrityksistä, jonka lonkerot yltävät yli 40:n valtion alueelle, yksi Zabaijan vankilan pääarkkitehdeista.

EPSA Internacional: Ollut vastuussa maansiirroista Villenan ja Algecirasin vankiloita varten. Yli 40 vuotta kokemusta maan tuhoamisesta useissa maissa ympäri maailmaa. Yritys on rakennuttanut myös moottoriteitä, luotijunaratoja (Ferrocarriles de Alta Velocidad), satamia, lentokenttiä, patoja ym.

Samalla kun yritykset lypsävät lisää rahaa vankien selkänahasta, ovat tilastot vankien tilanteesta niin muurien ulko – kuin sisäpuolellakin surullista luettavaa. Sosiaaliset ongelmat jotka pakottavat ihmiset rikoksiin eivät nouse puheenaiheiksi, vaan ainoana ratkaisuna nähdään uusien vankiloiden rakentaminen ja vankilatuomioiden lisääminen – esimerkkinä voidaan mainita, että tammikuun 1.2009 – 19.3.2010 välisenä aikana Espanjan vankilukumäärä kasvoi 3198:lla ihmisellä.

Muita tilastotietoja:

-82% vangeista ei omaa kuin peruskoulutuksen.

-8% vangeista on naisia.

-32,4% vangeista oli työttömänä ennen tuomiotaan.

Vankilat ovat myös pahasti ylikansoitettuja, muutama esimerkki:

Bilbaon vankila: 88 selliä, 417:ta vankia kohtaan.

Murcian vankila: 335 selliä, 1032:ta vankia kohtaan.

Donostia (San Sebastian): 118 selliä, 409:ää vankia kohtaan.

Valencia: 184 selliä, 582:ta vankia kohtaan.

Vuonna 2012 tulee valmistumaan 46 uutta vankilaa Espanjan valtion alueelle.

Lisää tietoa vankiloista ja vankien tilanteesta lähiaikoina. Tiedot keräsi vankitukikollektiivi “Biblioteka de Evasión Barcelona”, joka työskentelee vankilajärjestelmän tuhoamiseksi ja organisoi tukitoimia vangeille, esimerkiksi jakamalla ilmaisia kirjoja vankeja tapaamaan meneville omaisille.

Tulta vankiloille! Solidaarisuutta vangeille!

(julkaistu 16.2.2012 takku.net sivustolla)

Päivitetty 17.2.

Comayaguan vankilassa syttynyt tulipalo, keskisessä Hondurasissa, on jälleen yksi tapaus listaan tuhoisista vankilapaloista Etelä – ja Väli-Amerikan maissa. Joulukuun alussa 2010 Chilen San Miguelin vankilassa, pääkaupunki Santiagon lähellä, tulipalo tappoi 81 vankia ja nyt Comayaguan vankilapalossa kuolleita on ainakin 377. Tapauksissa on useita samankaltaisuuksia: molemmissa vankiloissa kapasiteetti vankien määrästä oltiin ylitetty ja molemmissa tapauksissa tulipalon puhjettua vartijat suuntasivat kohti ulko-ovia, jättäen vangit palamaan hengiltä.

Comayaguan vankilassa istui yli 850 vankia. Määrä ylittää vankilan virallisen kapasiteetin 212,5 prosentilla. Ilmiö on tuttu joka ikisestä Latinalaisen Amerikan maassa. Uusia vankiloita rakennetaan jatkuvasti kyseisissä maissa, mutta ns. Amerikkalainen malli – viitaten Amerikan Yhdysvaltoihin – on viime vuosina keskittynyt rakennuttamaan korkean turvatason vankiloita, jotka ovat erittäin kalliita eivätkä siten riitä ratkaisemaan vankiloiden ylikansoitukseen liittyvää ongelmaa. Nämä eri turvatasoihin ja selliosastoihin jaetut kompleksit ollaan nähty enemmänkin työkaluina vankien yhä suurempaan eristämiseen ja mahdollisen yhtenäisen vastarinnan kukistamiseen. Sen sijaan suurin osa vangeista – esimerkiksi pikkurikoksista, kuten varkauksista ja muista “omaisuusrikoksista” tuomitut – lähetetään yleensä vanhoihin, rapistuneisiin ja ylikansoitettuihin pääoman keskitysleireihin.

Myös Hondurasissa presidentti Porfirio Lobo lupaili viime vuonna ottaa käsittelyyn kysymyksen vankiloiden ylikansoituksesta ja niiden “modernisoimisesta”.

Comayaguan tragedia

Samankaltaisuudet vuoden 2010 Chilessä tapahtuneen massateurastuksen kanssa eivät lopu tähän. Tiedot Comayaguan vankilasta kertovat että kun tulipalo puhkesi vanginvartijat “eivät löytäneet avaimia” avatakseen kaikki selliosastot. Näin ollen suuri osa vangeista kuoli selleihinsä “kaltereita halaten”. Jotkut vangeista pääsivat yhdelle vankilan pihoista ja selvisivät näin hengissä, mutta monilla oli ollut luunmurtumia kasissä, jaloissa sekä selässä heidän jouduttua hyppäämään alas selliosastoiden ylemmistä kerroksista. Vuoden 2010 tragediassa chileläiset vanginvartijat jättivät myös useat vangit selleihinsä ja siirtyivät itse ampumaan kyynelkaasua vankilalle kokoontuneita perheenomaisia kohti.

Tulipalo oli tämänhetkisten tietojen mukaan alkanut eräiden vankien protestista, jossa he olivat sytyttäneet patjansa tuleen. Mutta vankien kertomukset sanovat että vanginvartijat eivät tehneet mitään palon sammuttamiseksi ja kun se levisi rakenteisiin ja eristyksiin levisi se nopeasti, muuttuen hallitsemattomaksi.

Victor Sevilla, yksi vangeista, kertoi että hän oli herännyt toveriensa huutoihin, mutta että kukaan ei avannut sellien ovia heille. Heidän sellinsä katto oli tehty puusta ja sinkistä, ja vain rikkomalla sen onnistui Victorin ja hänen sellitovereidensa päästä pakenemaan. Kuitenkin heidän päästyä vankilan katolle alkoivat vartijat tulittaa heitä kohti. Myöhemmin vartijat sanoivat heidän luulleen että osa vangeista yritti paeta. Vartijat myös pysyivät tällä kannalla antaessaan myöhemmin haastatteluja valtamedioille. Useat vankien omaiset ovat sanoneet että jotkut vartijoista olivat selvästi ampuneet tappaakseen.

Kertomukset keskiviikon tapahtumista kertovat myös että vanginvartijat ampuivat kohti satoja omaisia kyynelkaasukraanaatein ja jopa varoituslaukauksia ilmaan kayttäen kovia luoteja. Jälleen kerran on pakko esittää kysymys kuinka monta vankia oltaisiin voitua pelastaa jos vartijat olisivat keskittyneet pelastustoimiin sen sijaan että hyökkäävät surevia ja ymmärrettävästi järkyttyneitä omaisia vastaan?

Surullisinta Hondurasin tapahtumissa on se että siinä ei ole mitään erikoista, pelkästään Hondurasissa on tapahtunut viimeisen parin vuoden aikana kolme vastaavaa tapausta, jossa kymmenet vangit ovat kuolleet ylikansoitetuissa vankiloissa tapahtuneissa tulipaloissa.

Solidaarisuutta omaisille!

Alas vankiloiden muurit!

Lausunnot viime keskiviikkona tapahtuneesta vankilapalosta Hondurasissa kertovat hyvin erilaisen tarinan kuin mitä useissa medioissa ollaan nähty. Virallinen selitys tulipalolle oli “oikosulku sähkölaitteissa”. Tulipalosta selvinneet vangit ovat kuitenkin vahvistaneet HCH – kanavalla että valot paloivat vankilan sisällä vielä tulipalon sytyttyä ja kertovat nähneensä vankilan sisällä “kolme vankilanjohtajan ystävää” osastolla josta tulipalo alkoi.

Virallinen versio tapahtumista kertoo että Comayaguan vankilassa tapahtui oikosulku sähkölaitteissa, jonka olisi aiheuttanut ryhmä vankeja jotka yrittivät paeta.

Yksi elävänä selvinneistä vangeista kertoi että kyseessä oli vankilanjohtajan, joidenkin vanginvartiojoiden ja yhden vankilanjohtajan vangittuna olevan ystävän “El Doctorin” – joka myös otti osaa alueen pormestarinvaaleihin – suunnittelema lavastus. Kyseinen anonyymi vanki kertoi että vankilanjohtaja Fredy Castellanos ja hänen eräs ystävänsä “Chico” olivat vastuussa suunnittelusta ja vastaanottivat rahaa suunnitelman toteuttamiseksi. “Heidän (viranomaisten) tulisi tutkia heidän pankkitilejään Euroopasta tehtyjen siirtojen löytämiseksi” (rahaa siirretään yleensä esimerkiksi espanjalaisten pankkien kautta jälkien peittämiseksi. suom. huom).

Hän kertoi myös että palon alkamisen aikaan yksi vankilanjohtajan ystävistä, vanki joka tunnetaan nimellä “El Doctor”, ja kaksi muuta ihmistä olivat olleet osasto 7:n sellissä numero 6. Kyseinen vanki uskoo että tarkoituksena oli saada “El Doctor” ulos vankilasta koska hänet haluttiin tappaa ja että tarkoituksena oli saada hänet ulos muiden pakenevien vankien kanssa. Suunnitelmaa ei kuitenkaan toteutettu, vaan hän sanoo nähneensä kuinka jotkut heittivät Molotovin Cocktaileja WC-osastolle, josta tuli nopeasti levisi osastolle 7. “El Doctor oli sellissä numero 6, siksi tulipalo alkoi sieltä. El Doctor oli poliisin kohde numero 1.” El Doctor paloi hengiltä selliinsä.

“Jos syyttäjänvirasto kuulee tämän, heidän tulisi tutkia asiaa. Se ei ollut oikosulku sillä valot paloivat vielä tulipalon aikana”, hän sanoi. “Tämä on totuus, kerron sen koska paras ystäväni kuoli tulipalossa ja sen takia vaadin oikeutta”.

Kyseisen lausunnon lisäksi on kerrottu että useista ruumiista ollaan löydetty luodinreikiä. Heti tulipalon jälkeen huhuja alkoi kuulua että rakennuksen sisältä kuului laukauksia ja räjähdyksiä (Molotovit?) jo ennen kuin yksikään vanki oli päässyt vankilan katolle, jolloin vartijat myönsivät avanneensa tulen heitä kohti estääkseen heitä pakenemasta. Alla oleva video vaikuttaisi vahvistavan nämä huhut, sillä se on kuvattu pian palon alkamisen jälkeen ja sen aikana kuuluu useita laukauksia ja videon kuvaaja sanoo kuulleensa ensin räjähdyksen.